Viimeksi pystyin vielä luottamaan sinuun... Olit minulle ystävä. Nyt en tiedä mitä olet minulle. Välitän sinusta vieläkin, mutta en enää tiedä ollenkaan mitä ajattelet minusta. Välillä tuntuu että olen olemassa sinulle vain silloin kun itsellesi sopii, vain silloin kun tarvitset minua.
Jään aina muiden varjoon katseessasi.
Mutta et ole ensimmäinen.
Tämä tunne ei ole mitään uutta.
Ehkä vain pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on.

Silti, olisi mukava jos kerrankin huomioisit minut kunnolla. Kysyisit kuulumisia, nauraisit kanssani... Niinkuin ennen.