Viime viikolla:
-"Mennäänkö sitten sinne?"
-"Juu no pitää katsoa."

Tänään:
-"Mites se lauantai?"
-"Lupasin just tänään eräälle toiselle"

Nyt hän hehkuttaa kuinka hänen siskonsakin on heidän kanssa menossa.
Ja minä kun odotin sitä päivää kuin kuuta nousevaa.

Se on pieni asia, mutta silti tekisi mieli itkeä.

Ehkä siksi, että tämä saa minut taas ymmärtämään ettei minulla juuri muita ystäviä olekaan.
Paljon tuttavia, vain yksi tällainen tärkeä ystävä lähellä.
Seuraava monien kilometrien päässä.