Miksi päättäminen on niin vaikeaa, kun on kyse itsestä?
Muiden puolesta päättäminen on liiankin helppoa,
omista ajatuksistaan ei saa mitään selkoa.
Kysymys mikä kysymys, vastaus on aina neutraali.

"Otatko lisää ruokaa?" - "En tiedä."
"Jäätkö tänne?" - "Mahdollisesti."
"Saanko suudella sinua?" - "Ehkä."

Jälkimmäisin jää historiaan huonoinpana vastauksena koskaan,
mutta vastasin niin silti.
Minun osaltani kukaan ei edes ole saanut tietää siitä,
ellei Hän ole kertonut jo(i)llekkin.
Huuleni ovat kuulemma pehmeät.

Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan, kun taas tapaamme.
Vaihtoehtoina ahdistusta tai iloa.